Pajujen taivuttelua viikonloppukurssilla

Viime kuussa olin yhtenä viikonloppuna pajunpunontakurssilla kansalaisopis-tossa. Näpithän siinä helliksi sai vastahakoisia villipajuvitsoja taivutellessa, mutta hauskaa ja opettavaista oli. Kurssi oli hyvin tiukka paketti tietoa pajunpunonnan perusteista. Lyhyydestään huolimatta kurssilla sai useamman työn tehtyä, kun ei asettanut tavoitteeksi kovin suurikokoisia töitä. Kurssilla oli useita pajupunontakirjoja, joissa oli hyviä ohjeita. En vain tajunnut ottaa tekijöitä ja teosten nimiä muistiin, mutta eiköhän niitä kirjastosta löydä useampiakin kun lähtee etsimään.

Ensin perehdyin kaaospunonnan saloihin kieputtamalla pallon ja ovikranssiksi sydämen. Pallossa riitti haastetta kerrakseen, koska oli vaikea saada muoto enemmän pallomaiseksi kuin ellipsoidiksi... Lopulta syntyi lähes pallon muotoinen kaunistus, joka loppujen lopuksi päätyi kylppäriin killumaan katosta tyhjän panttina olleesta koukusta. Yllättävän paljon meni aikaa siihen, että sai pallon rakenteen tukevaksi ja alussa tehdyn tukirakenteen piiloon kaaospunonnan alle. Kun olin saanut pallon taltutetuksi, siirryin ovikranssin pariin. Sydän olikin huomattavasti helpompi ja tuli valmiiksi nopsaan. Toisaalta siihen kului materiaaliakin paljon vähemmän kuin palloon.






















Lauantaina pääsinkin sitten jo aloittamaan pyöreäpohjaisen korin punomista. Ensin valittiin pari paksumpaa pajua, josta molemmat päät viistottiin. Viistottujen osien väliin tuli jäädä suht samanpaksuinen osa pajusta. Tämän jälkeen viistotut osat sidottiin tiukasti päällekkäin pellavalangalla. Syntyneet ympyrät laitettiin sisäkkäin ja toinen renkaiden risteämiskohta sidottiin löyhästi langalla kiinni. Toisen puolen risteämiskohdasta lähdettiin punomaan kohti keskustaa runkoa ohuemmilla pajuilla. Kun toinen puoli oli lähtenyt mukavasti alkuun, aloitettiin punonta samaan tapaan toiselta puolelta. Lähestyttäessä korin pohjaa punontapajujen paksuus kasvoi pikkuhiljaa. Lopulta punonnat kohtasivat pohjan keskellä, jolloin täytyi viimeiset punomattomat kohdat täyttää lyhyemmillä pajutikuilla. Korin punominen vaati huomattavasti enemmän voimaa kuin edelliset työt. Punontaa sai tiivistää vähän väliä, jotta pinnasta tuli tasainen ja tiivis. Tosin materiaalin kuivuttua korista paistaa päivä läpi. Kertoo ehkä siitä, että tekijän käsivoimat eivät riittäneet taltuttamaan itsepäisiä vilipajuja. Ilmeisesti viljellyt pajut ovat huomattavasti kevyempiä punottavia. Pitänee perustaa pajufarmi kotipuoleen pihalle. =)






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Posiolaiset ja kemijärveläiset kampanisut

Lankojen värjääminen luonnonväreillä vol.2

Mango-suklaakakku