Kutkuttava brioche alias patenttineule

Vihdoinkin epäonneni Jyväskylän neulefestareiden kursseja koskien kääntyi. Edellisinä vuosina kurssi on joko peruuntunut tai sitten on ollut juuri samana päivänä sukulaisten suuria päiviä. Viime vuonna ei ollut mahdollisuutta käydä itse festaritapahtumassa, mutta tänä vuonna pakkasin hoitolaukun ja pikkuneidin vaunuihin ja lähdettiin viettämään tyttöjen päivää Toivolan vanhalle pihalle. Neiti oli lähinnä kiinnostunut festareiden lehtisestä ja kukkien nyppisestä nurmikosta. Kivaa oli.

Mutta tänä vuonna! Ah, sydämeni suorastaan pakahtui innosta! En saanut unta edellisenä yönä, niin innoissani olin. Aamusella hurautin sitten kikkopuiston viereen autoparkkiin ja köpöttelin kaupungintalon poliisikammarille. Jännittävä paikka kurssille. Siellä meitä innokkaita neulojia odottelikin Soile Pyhänniska, Neulova Narttu -blogin kirjoittaja ja varmasti Suomen brioche-kuningatar, ihanien brioche-neuleidensa kera. Kaikkia ihanuuksia suurista huiveista pipoihin.

Siellä sitä sitten väännettiin ja käännettiin sekä lankaa ja puikkoja että aivoja. Kolmen tunnin jälkeen oli tuloksena yksi mallikerta kaksiväristä briochea elikäs patenttineuletta. Varsin aivoja nyrjäyttävä kokemus. Mutta alkuhämmennyksen jälkeen varsin kivaa puuhaa ja Soilen ohjeistukset olivat varsin erinomaisia. Vaatii tosin täydellisen keskittymisen, koska virheitä tuppasi tulemaan helposti. Ja purkaminenhan on niin kimurantti kokemus, ettei sitä kyllä mielellään tekisi. Ja ensimmäisessä tekeleessähän suorastaan kuhisee virheitä, mutta ei se mitään. Seuraavalla kerralla onnistuu jo paremmin, toivotaan näin.

Kesän ollessa kuumimmillaan, iski jälleen perinteinen innostus tikuttaa menemään villaisia vaatteita. Ja niin puikoille syntyi pätkä kaulahuivia sinapinkeltaisesta ja harmaasta seiskaveikasta, jottei siipan tarvitse palelluttaa kaulaansa pyöräillessään talvella. Malli löytyi Titityystä ostamastani Nancy Marchantin kirjasta Knitting fresh brioche.

Yötöiksi meni huivin aloitus, suklaan voimalla tietysti. =D Mutta neitosen nukkuessa vaunuissa päivänokosi-aan, sai sitä rannallakin uimisen lomassa vähän neulottua.

Jännä, miten sitä saa aika paljon aikaan vaikkei olekaan useinkaan mahdollisuutta paneutua käsityöihin tuntikaupalla. Lähinnä sitä tulee neulottua silloin kun pirpana nukkuu tai kun hän leikkii itsekseen. Eli maksimissaan puoli tuntia kerrallaan, useimmiten muutaman minuutin eli pari kerrosta. Kahvitauot töissä ovatkin pelastukseni. Yksi työtovereista totesikin, että: "Meillä muilla on kahvitauko, mutta sulla on neulomistauko." =D Eikä ihme, muutamassa kuukaudessa puikoilta pyörähti lähes yksinomaan työpäivän tauoilla neulottuna kahdet monsterihousut (Kupla-blogin malli), lapaset ipanalle, melkein valmis brioche-huivi, ja... Ehkä olen (kröhöm.. ehkä myös miehen iloksi) napakammin saanut projekteja päätökseen. Vähemmän nykyään majailee keskeneräisiä väkerryksiä pitkin ja poikin kotia. ;)