Frisbeegolfpipo

Iltojen kylmetessä ja pimentyessä iski jälleen neulomista kohtaan innostus. Elokuun alussa kilistelin itselleni kirjavan sukkaparin pirtsakasta Novitan Polaris-langasta. Yliesilmettä rauhoittamaan raidoitin sukat retrolla sinapinkeltaisella seiskaveikalla. Sinapinväristä lankaa jäi yllin kyllin yli, meikäläisen kengänkoolla tavallinen ilmiö.

Jämälanka inspiroi kokeelliseen neulontaan pipon muodossa. Onnekseni puolison lemppareihin kuuluu nimenomaan oranssi väri. Edellinen oranssi pipo kokikin viime keväänä karun värinmuutoksen baarin tanssilattialla pyörittyään... Nyt oli siis vallan mainio hetki perehtyä pipomallin suunnitteluun.

Yhteisen harrastuksen parista löytyi aihe pipon kuvitukseen, innostuimme nimittäin frisbeegolffista kesällä. Minäkin, jolla on koko ikä ollut ongelmia kaikenlaisten urheiluvälineiden kanssa! Kummasti ovat aina pyrkineet pallot ja muut tuottamaan lähinnä mustelmia.

Ja ohjeeseen: lankana siis seitsämän veljestä ja 3.5 mm 40 cm pyöröpuikoilla sekä 3.5 mm sukkapuikoilla neulottu.

Ensin loin pyöröpuikoille 120 silmukkaa ja neuloin 2o2n-joustinta 14 kerrosta. Tämän jälkeen neuloin sileää, kunnes pipon korkeus oli yhteensä noin 13 cm. Sitten aloitin kavennukset seuraavasti: 10s o, 2 oikein yhteen. Toistin tätä kierroksen loppuun ja väliin neuloin kierroksen oikein. Seuraavat kavennukset: 9s o, 2 oikein yhteen kierros loppuun ja välikierros oikeaa. Tähän tapaan toistin kavennuksia, kunnes puikoilla oli yhteensä 12 silmukkaa. Vaihdoin sukkapuikkoihin, kun pyöröpuikon kanssa neulominen alkoin tuntua hankalalta. Sitten katkaisin langan ja vedin silmukoiden lävitse.

Kun pipo oli valmis, aloin suunnitella kuviota ruutupaperille. Innoituksen kuvioon sain kuvahausta, jossa samankaltainen kuvio oli t-paidassa. Tämän pipon kuvio on suuri ja se peittää lähes puolet leveydestä. Ruutupaperille on helppo suunnitella omia kuvioita, kunhan muistaa ottaa huomioon seuraavan: neulottuna kuvio on hieman matalampi kuin paperilla. En siis nyt anna piirtämääni mallia tässä, koska kuvion suunnitteleminen on hauskaa hommaa. Tai jos se ei siltä tunnu, aina voi rekrytoida jonkun toisen tekemään sen puolestasi. =)

Kun lopulta olin tyytyväinen suunnitelmaani (ja herra A oli piirokseen mieltynyt), kirjoin kuvion mustalla seiskaveikalla jäljitellen neulottuja silmukoita. Ja voilá! Pipon saaja on hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Kuva otettu glofradan välittömässä läheisyydessä. =)