Lankaa ja leipomuksia

Joululahjojen tekoon käytettävissä ollut aika oli tänä(kin) vuonna rajallinen, mutta jotain sain aikaan ahkerasti kahvi- ja lounastaukoja hyödyntäen. Äidille syntyi pitsivartiset violetit sukat ja puolisolle sain aikaiseksi huovutetut tossut.  Tossujen ohjeen bongasin Novitan uusimmasta lehdestä ja valitsin väreiksi karpalonpunaisen ja luonnnonvalkoisen. Sopivan virkkukoukun valinta tuotti hiukan päänvaivaa, ensin koukku oli aivan liian pieni ja sitten mekeinpä liian suuri. Mutta lopulta valmistui valtavan suuret ronttoset. Ja eikun pesukoneeseen muutaman vanhan pyyhkeen kera! Ja eihän se ihan ykkösellä onnistunut koneessa huovutus. Liian suuriksihan ne jäivät hienopesun jälkeen. Seuraavaksi kokeiluun lyhyt puuvillapesu ja voimakkaampi linkous. Ja sitten tuli liian pienet... Venytyshommiksi meni. Mutta hyvät tuli, varmasti lämpimät kun ovat noin tiiviit. Vielä nyörit pitää virittää näihin, etteivät jalasta putua.

Vihdoinkin epäonneni Jyväskylän neulefestareiden kursseja koskien kääntyi. Edellisinä vuosina kurssi on joko peruuntunut tai sitten on ollut juuri samana päivänä sukulaisten suuria päiviä. Viime vuonna ei ollut mahdollisuutta käydä itse festaritapahtumassa, mutta tänä vuonna pakkasin hoitolaukun ja pikkuneidin vaunuihin ja lähdettiin viettämään tyttöjen päivää Toivolan vanhalle pihalle. Neiti oli lähinnä kiinnostunut festareiden lehtisestä ja kukkien nyppisestä nurmikosta. Kivaa oli. Mutta tänä vuonna! Ah, sydämeni suorastaan pakahtui innosta! En saanut unta edellisenä yönä, niin innoissani olin. Aamusella hurautin sitten kikkopuiston viereen autoparkkiin ja köpöttelin kaupungintalon poliisikammarille. Jännittävä paikka kurssille. Siellä meitä innokkaita neulojia odottelikin Soile Pyhänniska, Neulova Narttu -blogin kirjoittaja ja varmasti Suomen brioche-kuningatar, ihanien brioche-neuleidensa kera. Kaikkia ihanuuksia suurista huiveista pipoihin. Siellä sitä sitten väänn...

Kaksi vuottahan siinä hurahti ihmetellessä ensin uuden pienen ihmisen kasvua kropan sisällä ja sittemmin ulkopuolella. Ihmeellinen asia kerrassaan. Mutta nyt on aika tomuttaa blogi! Toissa kesänä (vai oliko se sittenkin kolme vuotta sitten.. hmm.. ajantaju on hämärtynyt) hankin vihdoin ja viimein oman ompelukoneen! Vanha kone jäi nimittäin opiskelemaan muuttaessa vanhempien käyttöön vuosia sitten. Sittemmin uusi vempain on ollut aikalailla ahkerassa käytössä ja tuottanut suuren kaaoksen keittiön pöydälle kunkin projektin hahmottaessa uutta muotoaan kankaasta lopputuotteeksi. Viime aikoina pukeutumistyyli on ottanut kurssin kohti viisikymmentäluvun tyyliä, varhaisempiakin vaikutteita on havaittavissa. Kaikenlaiset pallokuosit ja muut ihanuudet noilta ajoilta ovat aina kuuluneet suoikkeihini, mutta harvemmin kaupasta on löytynyt kukkarolle ja omaan tyyliin sopivia vaatteita. Siispä päätin aloittaa vaatekaapin inventaariolla. Kierrätykseen lähti mojova kasa vanhoja vaatteita....